Edelliset ponit

Percy

lempinimet: Pete, Pertsa, Petteri 

rotu: Saksalainen ratsuponi

syntynyt: 2002

sukupuoli: ruuna

säkä: 145cm

väritys: 

Tobianon kirjava, joka jalassa pitkät

 sukat, kaksi päämerkkiä.

Ko: HeB

Re:90

    Pete saapui mulle 2014 kesän lopussa, kun olin vasta 11vuotias. Etsimme mulle hyvää ensiponia, joka opettaisi sellaista ratsastuksesta, mitä ratsastuskoulussa ei oppinut. Äitini löysi Petterin Primuksen ratsastuskoululta, jossa se kantoi selässään kaiken kokoisia oppilaita, joiden osaaminen vaihteli laidasta laitaan. Emme edes kokeilleet muita poneja vaan Pete muutti meille suoraan läpäistyään eläinlääkärin tarkastuksen.

    Pete oli paras ensiponi mitä toivoa vaan pystyy! Se oli kiltti käsitellä ja sen kanssa oli kiva puuhailla kaikkea jännää, mikä liittyi ponin omistamiseen. Pete oli osaava ratsastaessa molemmissa lajeissa, mutta se ei antanut mitään ilmaiseksi. Pertsan moottorin saaminen käyntiin tuntui usein mahdottomalta tehtävältä ja välillä kouluvalmentaja jahtasi meitä juoksutusraipan kanssa. Esteille se ei imenyt yhtään, mutta sillä oli todella kaunis hyppytyyli, kun ponin onnistui saamaan hereille.

    Silti Peten sisällä asusti Preerialainen villiponi, joka nakkeli ratsastajia alas selästään pellolla ja pukitti niin isosti kuin vain pystyi. Peten tavaramerkki oli jännittää lyhyt kaulansa kohti kattoa ja pitää kummallisia iniseviä ja öriseviä ääniä ennen kun se alkoi pukittelemaan. Oikeastaan on Peten ansiota, että mun tasapainoni on näin hyvä tällä hetkellä, koska kun opin istumaan niissä Pertsan rodeoissa, niin mikään ei tunnu enää miltään.

 
 Vaikka Pete tuntuikin välillä vähän pystyyn kuolleelta, niin opin siltä alle kahden vuoden aikana enemmän kun yhdeltäkään opettajalta koskaan. Pärjäsin yhtäkkiä isoilla kuumilla estehevosilla ja korkean tason kouluponeilla. Itse Petellä ratsastaminen ei silti oikein liikkunut mihinkään suuntaan, ja lopulta oli pakko todeta, etten kehittyisi sillä enää riittävästi. Pete suoritti ensiponin tehtävän täydellisesti ja sen osaamisen rajoja koeteltiin.

Pete asuu nykyään pienellä ratsastuskoululla, Papinojan ponitallilla, jonne se lähti 27.3.2016. Vaikka Pete toimikin mainiosti yksityisenä ponina, sen elämäntehtävä on silti opettaa ratsastuskoulussa uusille lapsille ratsastuksen ihmeitä. Myimme Peten paikkaan, jossa uskoimme sen viihtyvän parhaiten, ja niin se viihtyykin.

    Pete oli ihana ystävä, jota en ikinä unohda. Se tulee aina ansaitsemaan oman esittelynsä blogissani, vaikkei se enää omistuksessani olekaan. Kiitos kaikesta Percy ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen!

**********

Lillevangs Ember

lempinimet: Emppu, Emppuli
rotu: Connemara
syntynyt: 2002
sukupuoli: ruuna
säkä:147cm
väritys: kimo
ko: HeA
re: 110cm

    Kun Pete myytiin, alkoi hurja uuden ponin etsintä. Tavoitteena oli löytää vähän laadukkaampi ratsu, jolla pääsisi myös kisaamaan. Kokeilin 15 eri hevosta/ponia ja epätoivo meinasi todella vallata mut. Onneksi se viimeinen, Emppu, oli täydellinen.

  

  En ikinä oikein ymmärtänyt, miten Emppu todella päätyi mulle. Emppu oli ihan super hieno ja laadukas kenttäponi, joka ei pieniä pelännyt. Poni oli ollut Tanskan kenttä maajoukkueessa vuosina 2011&2012 ja toisena vuonna voitti PM joukkue kultaa. Empulta löytyi vielä FEI-passikin ja kaikki.

    Empun ratsastettavuus oli sellainen, etten usko kovin monelta muulta ponilta sellaista löytyvän. Se keskittyi täysillä ratsastajaan ja oli älyttömän herkkä kaikista pienimmillekkin avuille. Istuntaa Emppu kuunteli paljon ja välillä se oli myös todella dramaattinen suustaan. Se leikki kuolaimella niin että koko maneesi kilisi ja aukoi suuta, jotta kaikki kädenliikkeeni varmasti paljastuisivat ulkopuolisille. Empulla ratsastaessa piti olla kieli keskellä suuta joka sekunti, mutta silti se oli niin innostavaa ja hauskaa, etten varmaan tule enää ikinä kokemaan sitä fiilistä uudelleen. Esteillä Emppu kuumui ja tuli vähän vahvaksi, mutta muuten hyppääminen sillä oli pelkkää hymyilyä.

   

 Eka kuukausi oli tosi vaikea Empun kanssa, mutta pikkuhiljaa tutustuimme toisiimme ja kaikesta tuli helpompaa. Meillä kohtasi kemiat ponin kanssa super hyvin ja joka päivä tallilla sai olla hymyhuulin. Suunnittelin paljon kisoja kesälle ja rakastuin joka kerta uudelleen nähdessäni ponin. Opin Empulta kahdessa kuukaudessa niin paljon, etten osaisi korvata sitä sille millään lailla.

   

   Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja täydellistä ei ole olemassa. Kun Emppu oli ollut meillä vasta 2kuukautta, sille tuli paha ähky ja se jouduttiin lopettamaan saman päivän aikana, kun ähky sillä todettiin. Vietin Empun viimeisen päivän yhdessä sen kanssa sairaalassa, jossa sitä hoidettiin tehokkaasti sen viimeisiin hetkiin saakka. Elämä on niin epäreilua, mutta voin olla iloinen ettei Emppua enää satu. Tulen aina muistamaan maailman ihanimman Emppulin satuponina, joka riistettiin meiltä aivan liian aikaisin.

  Lepää rauhassa Lillevangs Ember. Pinja&Emppu 4.4.2016-31.5.2016